Sisälle uuden liiton pappeuteen - Jokapäiväinen suitsutusuhri osa 2

Ylistys

Jumalan ylistämisestä ja palvonnasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja viimeisinä vuosikymmeneninä. En pyri toistamaan niiden antamaa opetusta vaan tarkoituksenani on tuoda tässä esiin oman elämäni kokemus siitä mitä on ylistää ja palvoa elävää Jumalaa.

Muistan uskoon tultuani hämmästelleeni sitä miten hyvältä tuntuu laulaa Jumalalle ylistyslauluja seurakunnassa. Sitä tunnetta ja olotilaa oli mahdotonta verrata mihinkään aiemmin kokemaani. Hämmästys oli vieläkin suurempi kun aloin sitten laulamaan erästä jo tutuksi tullutta ylistyslaulua itsekseni työpaikalla ja huomasin sen saman uuden todellisuuden laskeutuvan siihen hetkeen. Ymmärsin pian että kyse oli koetusta Jumalan läsnäolosta. Tunsin löytäneeni kalliin aarteen, jalokiven jota en vaihtaisi pois. Opin että minulla on Jeesuksen veren kautta milloin vain pääsy kaikkein pyhimpään Jumalani eteen rukoilemaan, anomaan ja ennen kaikkea ylistämään häntä.

Yksi suitsutusuhrimme kolmesta ainesosasta on juuri ylistys. Isä meidän rukouksesta löydämme sanat: "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi". Rukous itseasiassa alkaa näillä sanoilla jotka neuvovat meitä astumaan hänen eteensä kertoen hänelle miten erityinen hän on. Psalmit, jotka ovat täynnä Jumalan ylistystä, kertovat meille saman asian.

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle  riemuvirsiä. Ps. 95:2

Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä  veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. Ps. 100:4

Raamattu on täynnä kehotuksia Jumalan ylistämiseen eikä yksikään uskova voi sulkea itseään näiden kehoitusten ulkopuolelle. Joskus kuulee sanottavan että joku henkilö on sellainen "ylistäjä tyyppi". Kuitenkin jos antaisimme Raamatun sanan muokata itseämme niin väitän että jokaisesta meistä tulisi Jumalan ylistäjiä. Kun katsomme seuraavaa psalmia, huomaamme että koko luomakunta on kutsuttu julistamaan Jumalan ylistystä tavallaan. Jopa elottomat taivaan kappaleet tekevät niin.

Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki  hänen sotajoukkonsa. Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat  tähdet. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille  lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen  käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan  tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea,  hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että häntä ylistäisivät kaikki  hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä.  Halleluja! Ps. 148:1-14

Jumala on luonut ihmiselle ruumiin ja suun joilla ihminen voi tuoda oman ylistyksensä hänelle. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, niin ymmärtää että ihmisellä on suurempi syy ylistää Jumalaa kun yhdelläkään toisella luodulla. Meidät, jotka olimme kuolleet synnin tähden, Jumala teki uudelleen eläviksi Kristuksen kautta. Hän pelasti meidät, antoi anteeksi jokaisen rikkomuksemme, kantoi ruumiissaan meidän sairautemme ja nosti meidät Jumalan lapsen asemaan. Hän pelasti meidät kadotukselta joka on valmistettu kapinaan nousseita enkeleitä varten ja siunasi meidät läheisyydellään. Tämän takia ei yksikään uskova ole oikeutettu sulkemaan suutaan ja olemaan antamatta Jumalalle ylistystä ja kiitosta, jonka hän joka hetki on arvollinen saamaan. Kuningas Daavid joka mainitsi huuliltaan lähtevän suitsutusuhrin, kehoittaa omaa sieluaan seuraavin sanoin.

Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa  on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle  tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki  sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja  laupeudella, Ps. 103:1-3

Kiitosta merkitsevä heprean kielen sana on "barak". Sana merkitsee myös siunaamista. Tulemmeko ajatelleeksi että ylistäessämme ja kiittäessämme Jumalaa, me todellisuudessa siunaamme häntä? Sinun ja minun huulilta lähtevä ylistys miellyttää Jumalaa ja on hänelle siunaus. Me haluamme usein Jumalalta siunauksia ja niitä hän on meille Pojassaan antanutkin runsaasti mutta yhtä totta on myöskin se, että Jumala tahtoo meidän siunaavan häntä. Ajattele mikä etuoikeus on uskovalla ihmisellä kun saamme siunata kaikkivaltiasta Jumalaa omalla ylistyksellä ja palvonnalla. Rukoileva ihminen haluaa usein vastaanottaa asioita Jumalalta mutta ylistäjä ja palvoja ei ole ottamassa mitään vaan antamassa Jumalalle sen mikä Jumalan on.

Ylistyksellä ei tarvitse olla mitään tekemistä omien tunteidemme kanssa. Vaikka minulla olisi elämässäni vaikeita aikoja, ei se tee Jumalasta vähemmän arvollista. Olen joskus päättänyt että mitkään elämän vastoinkäymiset eivät saa sulkea minun suutani, niin etten ylistäisi Jumalaa. Huomaamme Raamattua lukemalla että ylistys on järjellinen kuuliaisuuden teko joka ei itseasiassa vaadi edes suhdetta Jumalaan. 

Raamattu liittää yhteen ylistyksen ja äänen. 

Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät,  ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja  soitan. Ps. 27:8

Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. Ps. 47:1

Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Ps. 16:25

Raamatussa näemme Jumalaa ylistettävän äänekkäin rukouksin, iloisin huudoin, laulaen ja soittaen, käsiä taputtaen ja tanssien. Näemme että Jumalan sana kutsuu ylistäjää käyttämään kehoaan ja aivan erityisesti suutaan jolla hän voi julistaa Jumalan ylistystä. Ongelmana on monesti se että me ihmiset emme ole vapaita ylistämään. Toisille se on vaikeaa tai jopa mahdotonta antautua ylistämään Jumalaa. Itse olen kuitenkin kokenut että juuri ylistäminen ja palvonta tuovat mitä suurimman vapauden uskovan elämään. Profeetta Jesaja kirjoittaa Messiaan palvelutyöstä seuraavaa.

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut  julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä  sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää,  lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille -  juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan  masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden  tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Jes. 61:1-3

Hän tuli vapauttamaan meidät kaikesta masennuksen tilasta ja nosti meidät takaisin siihen harmoniaan johon kuulumme. Ylistämään Jumalaa ja riemuitsemaan hänestä joka on meidät pelastanut.

Daavid antaa meille vielä merkittävän opetuksen ylistyksen vaikutuksesta elämässämme.

Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua  Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja  tutkistella hänen temppelissänsä. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua  telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle. Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät,  ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja  soitan. Ps. 27:4-6

Daavid halusi viettää aikaa Jumalan kasvojen edessä ja "uhrata" ylistystä ja palvontaa hänelle. Tämä Jumalan mielen mukainen kuningas tiesi että silloin hän nousee elämänsä olosuhteiden yläpuolelle. Hänen päänsä kohosi vihollisten yläpuolelle ja hän tunsi olevansa kalliolla, Herran suojassa.

Kuitenkin meidän tärkein syymme ylistää Jumalaa on selkeästi seuraavissa jakeissa.

"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut". Ilm. 4:11

"Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" Ilm. 7:12

Palvonta

Siinä missä Jumalan ylistäminen on järjellinen päätös ja kuuliaisuuden teko johon emme tarvitse välttämättä tunteita, on palvonnassa hyvin pitkälle kyse kosketetun sisimpämme ilmauksista Jumalan puoleen. Palvonta nousee henkilökohtaisesta suhteesta joka meillä Herran kanssa on. Se nousee koko eletystä elämästä jossa olemme oppineet tuntemaan Herran ja hänen kirkkautensa. Kun emme tunne Herraa, emme voi julistaa kovinkaan syvällisesti hänen ihmeellisyyttään. Mutta kun olemme eläneet hänen kanssaan ja oppineet tuntemaan hänen palavan rakkauden ja uskollisuuden, on seurauksena se että palvomme häntä.

Palvonnan käsite on koko elämän kattava laaja kokonaisuus mutta tässä käsittelen sitä lähinnä neljäntenä osana suitsutusuhrin muodostavaa rukouselämämme.

Jotta voimme tällä tavoin seistä Jumalan edessä ja palvoa häntä koko olemuksellamme, on meidän oltava puhtaita ja läpinäkyviä hänen edessään. Olen useasti kokenut palvonnan mahdottomaksi jos sydämessäni on ollut jokin tottelemattomuus vaivaamassa. Ylistys on vielä jotenkuten sujunut mutta heti kun sen olisi tullut syventyä palvonnaksi, on omantunnon muistutus nousut sisimmästäni. Mutta kun olen hoitanut asian kuntoon Herran kanssa, olen taas saannut viettää mitä ihmeellisimpiä hetkiä häntä palvoen. Raamattu sanoo.

Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä  paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja  turhuutta eikä vanno väärin. Ps. 24:3-4

Jesaja jatkaa.

Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka  meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa  hehkussa?" Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka  halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka  tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle  annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat  nähdä avaran maan. Jes. 33:14-17

Moni pyhä kautta aikojen on kokenut että palvonnan syvintä olemusta on antautuminen Jumalalle. Muistan hyvin erään rukoushetken vuosia sitten. Hetken lopussa koin voimakasta halua antautua Herralle. Rukoilin antautumisrukouksen, sanoen Herralle; "Tee mitä tahdot minun elämässäni jotta saisin todella tuntea sinut". Olin sanonut sanat aiemminkin mutta tuossa hetkessä oli kyse palvonnasta. Tiesin siinä hetkessä että tulen löytämään itseni vaikeista tilanteista tuon rukouksen takia sillä Herra tulisi kasvattamaan minua pyyntöni mukaan. Kun kävelin pois paikalta jossa olin ollut rukoilemassa, tunsin kuinka Jumalan mielisuosio ja rakkaus täytti sisimpäni. Ymmärsin että kyseessä oli Herran mielisuosio joka seurasi antautumista palvonnassa.

Olen usein ajatellut että ihminen joka on Jumalan todellinen palvoja, on turvallinen ja luotettava, koska hän ei halua hukata palvonnan paikkaa sen takia että olisi rikkokut Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Sillä kuka haluaa kadottaa jotakin niin kallista, kuin aina syvenevä suhde Herran kanssa on. Ylistäjä ja palvoja Daavid, puhuu tästä kokemuksesta kun hän tunnustaa pahoja tekojaan Herralle.

Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää  Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Ps. 51:13-14

Vanhan liiton uhrien tuli olla virheettömiä ja suitsutuksen juuri oikealla tavalla valmistettua. He palvelivat Jumalaa lihan heikkoudessa mutta me hengen uudessa tilassa.

Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Joh. 4:23-24

Me emme toteuta lihassa noudatettavaa käskyä kun palvelemme Jumalaa pappeina, vaan ylimmäisen pappimme tavoin me annamme elämämme Jumalalle iankaikkisen Hengen kautta. Muistamme kuinka vieraan tulen tuominen alttarille oli kiellettyä. Jumala on antanut sisimpäämme Pyhän Henkensä tulen joka saa "kuluttaa" elämämme, niinkuin se kulutti myös Mestarimme elämän.

kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Myös niinkuin vanhan liiton papit palvelivat Herraa tarkasti annetujen säädöksien mukaan, Jumala etsii tänäpäivänä papistoa joiden palvelus tapahtuu Jumalan sanan totuudessa. Se tarkoittaa sitä että hengellinen elämämme on kaikin puolin raamatullisella perustalla.

Kun kirjoitan tätä, mieleeni nousee jatkuvasti se totuus että Jumalan pappina oleminen uudessa liitossa, on paitsi etuoikeus, myös vastuullinen ja vakava tehtävä. Olemmeko valmiita olemaan papisto jota hän kaipaa ja tuomaan hänelle puhtaat uhrit päivästä toiseen? Olemmeko valmiit laittamaan itsemme syrjään ja palvomaan häntä, hänen tavallaan?

Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 1. Piet. 2:4-5

Olen edellä jakanut sen mikä on oma ymmärrykseni ja kokemukseni uuden liiton polttouhrista sekä suitsutusuhrista. Edellisessä Raamatun kohdassa Pietari kehoittaa sinua ja minua rakentumaan pyhäksi papistoksi jokaa oppii uhraamaan näitä hengellisiä uhreja. Se että annat ruumiisi Pyhän Hengen kautta eläväksi uhriksi, on Jumalalle mieluisaa. Yhtä mieluisaa hänelle on myöskin Hengen sytyttämän sydämesi ylistys, palvonta, esirukous ja rukous. Sinä päätät itse miten syvä sinun ja Jumalan välinen suhde on. Hän ei rajoita sitä millään tavalla sillä hän rakastaa sinua palavasti ja kaipaa sinua läheisyyteensä.

Se mitä Raamattu opettaa meidän pappeudesta, ei suinkaan ole vielä tässä. Jatkan aihetta siihen suuntaan mihin saan Herralta armon tätä viedä.

Sisälle uuden liiton pappeuteen - Jokapäiväinen suitsutusuhri Osa 1

"Tee myös alttari suitsutuksen polttamista varten; tee se  akasiapuusta. Olkoon se kyynärän pituinen ja kyynärän levyinen, siis  neliskulmainen, ja kahta kyynärää korkea; sen sarvet olkoot samaa  kappaletta kuin sekin. Ja päällystä se puhtaalla kullalla, sekä sen levy että sivut  ympärinsä ja sen sarvet; ja tee kultareunus sen ympäri. 2. Moos. 30:1-3

Ja Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu,  kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä. Samoin myös, kun Aaron iltahämärässä nostaa lamput paikoilleen, hän  polttakoon sitä. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran  edessä sukupolvesta sukupolveen. 2. Moos. 30:7-8

Polttouhrin lisäksi leeviläisellä papistolla oli toinenkin päivittäinen uhri. Tämä toinen uhri oli suitsutusuhri. Suitsutusuhri poltettiin aamulla ja illalla sitä varten valmistetulla kultaisella alttarilla joka oli sijoitettu ilmestysmajaan kaikkein pyhimmän eteen. Suitsutusuhrin tuoksu nousi alttarilta Herran eteen kaikkein pyhimpään. Alttarilla sai polttaa vain tietynlaista suitsutusta ja minkään erilaisen (vieraan) suitsutuksen polttaminen oli kiellettyä. Seuraavat jakeet kertovat meille mistä aineista tämä uhri oli valmistettu.

Ja Herra sanoi Moosekselle vielä: "Ota itsellesi hyvänhajuisia  aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä hyvänhajuisia  aineita, ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin lajia, ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja  valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen  ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeasti-pyhänä se  pitäkää. 2. Moos. 30:34-36

Suitustuksen valmistamiseen käytettiin neljää hyvän hajuista ainetta. Näitä Herra käski sekoittamaan yhteen kutakin ainetta yhtä paljon ja tätä sekoitusta tuli polttaa päivittäin Herran edessä. Raamattua lukenut osaa melko varmasti kertoa  suitsutusuhrin vertauskuvallisuudesta. Katsotaan seuraavaksi mitä Daavid sanoo asiasta.

Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun  kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. Ps. 141:2

Kuningas Daavid joka antoi uuden määritelmän ehtoouhrille eli päivittäiselle polttouhrille, tekee saman myöskin suitsutusuhrille. Hän julistaa rohkeasti antavansa suitsutusuhrin Herran kasvojen edessä kuitenkaan olematta pappi jonka laki olisi asettanut uhraamaan. Daavid sanoo: "Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri". Seuraavat ilmestyskirjan sanat esittävät saman asian.

Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä". Ilm. 5:8-10

Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ilm. 8:3

Ilmestyskirjassa Johannes näkee asiat taivaallisesta näkökulmasta. Hän näkee taivaassa Jumalan valtaistuimen edessä kultaisen alttarin samoin kuin Mooseksen ilmestysmajassa oli suitsutusalttari kaikkein pyhimmän edessä. Mooseksen ilmestysmajassa palvelleet papit polttivat maallisella alttarilla neljästä ainesosasta koostuvaa suitsutusta. Tässä näemme taivaallisen alttarin josta maallinen oli jälleen pelkkä esikuva. Näemme myös että suitsutus, jota taivaallisella alttarilla poltetaan on: "pyhien rukoukset". Monesti uskovat tuntuvat kaipaavat "konkreettisuutta" joka vanhassa liitossa oli. Ajattelemme että he olivat siunattuja. Olihan ilmestysmaja heidän keskellän tulipatsas heidän yllään. Meidän on kuitenkin tiedettävä että he olivat osallisia pelkkiin vertauskuviin ja varjoihin, kun taas me jotka elämme uudessa liitossa, olemme osalliseet ikuiseen taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Palvelemme todellisella uhrialttarilla, todellisella suitsutusalttarilla ja ennen kaikkea astumme rohkeasti kaikkein pyhimpään Jumalan kasvojen eteen.

Kun aloin ajattelemaan rukouksiani omana papillisena suitsutusuhrina Jumalalle, kiinnostuin myös siitä mitä uhrini pitää sisällään. Mistä ainesosista uuden liiton suitsutusuhrini koostuu? Mitkä nyt ovat ne neljä ainesosaa jotka ovat tasapainossa toisensa kanssa niin ettei mitään niistä sovi unohtaa eikä yli korostaa? Uutta Testamenttia tutkiessa löydämme nämä rukouselämämme elementit. Kuka muu osaa paremmin opettaa uuden liiton papistoa uhraamaan kuin liiton ylimmäinen pappi, Jeesus Kristus.

Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. Matt. 6:9-14

Aivan niinkuin Mooses puhui Jumalan käskyt ja ohjeet vanhaan liittoon, Jeesus Kristus puhui käskyt ja ohjeet uuteen liittoon. Mooseksen kautta Jumala opetti israelilaisille minkälaisen suitsutusuhrin hän heiltä haluaa. Jeesuksen kautta Jumala on puhunut meille minkälainen on meidän uhrimme.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut Hepr. 1:1-2

Kun luemme Uutta Testamenttia sekä   Daavidin elämää, voimme todeta rukouselämän koostuvan neljästä osasta. Voimme löytää sieltä seuraavia asioita; esirukousta jotta Jumalan valtakunta etenisi maan päällä, rukousta erilaisten ahdistusten kohdatessa henkilökohtaisessa elämässä, Jumalan ylistystä sen tähden kuka hän on ja palvontaa joka nousee Jumala suhteessa ja elävästä kokemuksesta. Tarkoituksenani ei ole opettaa kattavasti kustakin osasesta  joita itsekin edelleen opettelen vaan osoittaa Raamatusta suuntaviivat uuden liiton suitsutusuhrille.

Esirukous

Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta pitämään heille rukouskoulutusta, Jeesus neuvoi heitä rukoilemaan: "tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Kohtaamme jatkuvasti asioita joita katsoessamme saatamme kokea hengessämme "vaatimusta" tilanteen muuttamiseksi Jumalan tahdon mukaiseksi. Monesti kun katson sairasta ihmistä ja kaikkea tuskaa jonka sairaus saa aikaan, sisimpäni vaatii minua tekemään jotain ja rukoilemaan että Jumala liikkuisi ja toteuttaisi oman tahtonsa tilanteessa. Olen myös kokenut useasti Raamatun äärellä sitä mihin suuntaan Herra tahtoisi kansaansa kasvattaa. Tällöin olen aina jonkin aikaa kantanut rukouksin kyseistä asiaa Herran eteen. Lukemattomat uskovat kautta historian ovat saaneet taakan tiettyjen pakanakansojen sieluista ja heidän elämäänsä ovat sävyttäneet esirukoukset näiden sielujen puolesta. Tämä kaikki on esirukousta jossa rukoilemme Jumalan valtakuntaa maan päälle ja esirukouksen seurauksena Jumala lopulta liikkuu toteuttaen oman hyvän tahtonsa eri tilanteissa. Evankelista Reinhard Bonnke on ilmaissut asian hyvin. Hän on sanonut että jokaiselle uskovalle on olemassa pieni esirukouksen taakka Jumalan valtavalta sydämeltä. Myös kuningas Daavid rukoili jatkuvasti Jumalaa puuttumaan kansansa elämään ja tuomaan esiin vanhurskauden.

Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää  kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. Ps. 14:7

Daavid myöskin etsi Jumalaa jotta tämä siunaisi hänen läheisiä ihmisiä eri kärsimysten keskellä.

Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä  vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. Ps. 35:13

Yksilön puolesta tapahtuvaa esirukousta ei pidä missään nimessä aliarvioida. Esimerkiksi Johann Christoph Blummhadrtin useita kuukausia kestänyt esirukous Gottlieben Dittus nimisen riivatun naisen puolesta, sai aikaan sitä seuraavan herätyksen ihmeineen ja merkkeineen. Näistä tapahtumista voi lukea kirjasta The Awakening, One man's battle with darkness. Myös amerikkalaisen evankelistan Lester Sumrallin esirukous riivatun naisen, Clarita Villanuevan puolesta Manilassa, johti herätykseen ja maailmanlaajuiseen huomioon. Tapaus löytyy alla olevasta linkistä. 

http://www.youtube.com/watch?app=desktop&persist_app=1&v=SKwUui-ei7E

Paavalin, pakanoiden apostolin elämästä näemme kuinka hän näki esirukoillen vaivaa kansojen pelastumiseksi. Myös juutalaiset, hänen oma kansansa oli jatkuvasti hänen rukouksissa.

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Room. 10:1

Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni Ef. 3:1

Esirukous meidän rukouselämämme yhtenä osana on merkittävä avain Jumalan valtakunnan menestykselle kauttamme. Se saa meidät myös kasvamaan hengellisesti ja vie meidät unohtumattomiin seikkailuihin Herran kanssa.

Rukous

Siinä missä esirukous on anomista toisten ihmisten ja eri tilanteiden puolesta, voidaan Raamatusta löytää rukousta oman henkilökohtaisen elämän puolesta. Käytän siitä tässä yhteydessä vain sanaa "rukous". Ongelmana saattaa toisinaan olla se että ihminen on liian keskittynyt oman elämänsä vaikeuksiin, niin että hänen rukouksensa koostuu ainoastaman pyynnöistä lievittää näitä ahdistuksia. Silloin voimme ajatella suitsutusuhrin olevan epätasapainossa sillä esikuvan mukaan kaikkia ainesosia tulee löytyä myös meidän uhristamme. Kuitenkaan rukousten uhraamista oman elämän takia ei saa missään nimessä vähätellä.

Tutussa Isä meidän rukouksessa Jeesus opettaa meitä rukoilemaan näin. "ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme". Parannuksenteko. Se on aina kaiken Jumalan työn alku meidän elämässämme. Emme voi alkaa kasvamaan jollakin elämämme alueella jos emme ensin tunnusta syntiämme ja tee siitä parannusta. Katsotaan mitä Raamattu sanoo synnin tunnustamisen tärkeydestä.

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1. Joh. 1:8-9

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja  hylkää, se saa armon. San. 28:13

Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut,  jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka  hengessä ei ole vilppiä! Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä  valituksestani. Ps. 32:1-3

Autuas se jonka rikokset ovat annettu anteeksi. Jumala haluaa meidän olevan siunattuja ja tietää että se on mahdotonta jos synti painaa elämäämme. Daavid oli kokenut kuinka paha olo hänelle tuli kun hän vaikeni synneistään Jumalan edessä. Lopulta hän sai kokea sen ihanan totuuden josta Johanneskin kirjoitti.

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä  sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi  minun syntivelkani. Sela. Ps. 32:5

Kun olemme vapaat synnistä, olemme myöskin vapaat vaeltamaan Jumalan tahdossa. Syntien tunnustamisen jälkeen, rukousten painopiste onkin siinä että eläisimme Jumalan tahdon todeksi, emme omaamme. Isä meidän rukous jatkaa.  "äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta". Mikä on kiusaus? Se on halu tehdä jokin asia eri tavalla kun mitä tiedämme Jumalan tahdon olevan. Raamattu sanoo ylimmäisestä papistamme seuraavaa.

niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan". Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Hebr. 5:6-7

Miltä kuolemalta Jeesus rukoili pelastuvansa? Missään tapauksessa ei voida puhua fyysisestä kuolemasta sillä sitähän varten hän maailmaan tuli. Kuolemaan syntisen puolesta. Annetaan Raamatun selittää itseään.

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; Room. 8:5-6

Lihan mieli on kuolema. Se mitä ihminen omasta lihallisesta tahdostaan haluaa, johtaa aina kuolemaan. Hengen mieltä seuraten, hedelmänä on aina elämä ja rauha. Jeesuksesta sanotaan.

Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi Hebr. 2:14

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hebr. 4:15

Jeesuksella oli ruumis ja sitä kautta hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin. Oli tilanteita joissa hänen oma tahtonsa ei sillä hetkellä ollut sama kuin Isän tahto. Getsemane on siitä äärimmäinen esimerkki kun hän rukoilee sanoen:

"Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". Luuk. 22:42

Jeesus tiesi miten voittaa kiusaukset. Hän osasi rukoilla Jumalaa joka pelastaa meidät aina kuolemalta. Ja hän opetti sen myöskin opetuslapsilleen. Kun Jeesus oli Getsemanessa saanut voiton yli oman tahtonsa, hän tapasi opetuslapset nukkumasta. Silloin hän  antoi heille tärkeän opetuksen.

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. Mark. 14:38

Ei Jeesus itsensä takia tätä sanonut ikäänkuin hän olisi tarvinnut opetuslasten rukouksia. Minkä hän voitti, sen hän voitti yksin ja pelasti ihmiskunnan synneistä. Herra tiesi että jokainen hänen seuraajiaan tulee olemaan samassa paikassa kuin hän. Valintojen edessä joissa vastakkain ovat henki ja liha. Jumalan tahto vastaan ihmisen oma tahto. Herra opetti että tästä tilanteesta ihminen selviää voittajana ainoastaan rukoilemalla Jumalaa ja saaden armon avuksi oikeaan aikaan.

Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hebr. 4:16

Katsotaan vielä mitä Jaakob kirjoittaa kiusauksista.

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, Jaak. 1:2

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! Jaak. 1:13

Kiusauksia ja koetuksia tulee elämässä eteen. Kukaan ei voi välttää niitä täysin. Ratkaisevaa onkin se riipummeko rukouksin kiinni Jumalan armossa? Nouseeko elämästäsi rukousuhri hänelle, joka voi pelastaa sinut omalta tahdoltasi ja sen tuomasta kuolemasta?

Jeesus opetti meitä rukoilemaan myöskin seuraavaa. "anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme". Rukouksessa tältä osin on kyse riippuvuus suhteesta. Eräässä vertauksessa Jeesus vertaakin rukoilijaa leskeen jolla ei ole auttajia. Leipä on ravintoa jota tarvitsemme elääksemme. Jeesus sanoo itsestään.

Minä olen elämän leipä. Joh. 6:48

Hänessä on leipä eli ravinto meidän hengelle, sielulle ja myöskin ruumiillemme. Hengellemme hän on Jumalan lihaksi tullut sana joka ravitsee ja vahvistaa sisäistä elämäämme. Sielullemme hän on virvoitus ja lohdutus kun sitä tarvitsemme. Hän on sielujemme paimen ja kaitsija. 

Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun  hyvyydellä. Ps. 107:9

Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun  minä ravitsen. Jer. 31:25

Hänessä myös ruumiimme ja elämämme tarpeet ovat turvatut.

Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Matt. 6:35

Ruumiin tarpeeksi voidaan lukea myöskin terveys. Kun Jumalan kansaan kuulumaton nainen etsi terveyttä ja vapautumista tyttärelleen, Jeesus sanoi hänelle.

Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". Mark. 7:27

Se että Jeesus kulki ympäri parantaen ja vapauttaen ihmisiä, oli itseasiassa lapsille kuuluva leipää. Lasten leipää. Hän on Jehova Rapha, Herra joka parantaa sinut.

Oli kyse sitten hengen, sielun tai ruumiin tarpeesta, odottaa Herra meidän kertovan ne hänelle ja turvautuvan häneen rukouksessa. Mistä siis on suitsutusuhrimme "rukouksen" ainesosa tehty? Se on tehty syntisen katumusrukouksesta, lihassaan heikon huudoista armollisen Jumalan puoleen sekä anomuksista jotta hän täyttäisi kaikki meidän tarpeemme sekä pitäisi meistä huolen.

Uuden liiton pappeina meidän on hyvä kysyä itseltämme kenelle me todellisuudessa uhraamme? Nouseeko elämästämme rukousuhri Herralle vai turvaammeko tämän ajan epäjumaliin? Onko luottamuksemme hänessä vai tämän maailman asioissa? Toivon ja rukoilen että alamme pikkuhiljaa käsittämään kuinka antautuneesta elämästä uuden liiton pappeudessa on kyse. Seuraavassa kirjoituksessa jatkan tämän aiheen loppuun.

Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista  hänen ahdistuksistansa. Ps. 34:7

Sisälle uuden liiton pappeuteen - Jokapäiväinen polttouhri

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa. 1.Piet. 2:9

ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä". Ilm. 5:9-10

Raamattu opettaa selkeästi että jokainen Jeesuksen Kristuksen  verellä pesty uskova on tullut papiksi Jumalalle. Jumala halusi itselleen papiston jokaisesta kansakunnasta ja lähetti oman poikansa, uskomme ylimmäisen papin tekemään heistä pappeja itselleen. Mieltäni vaivasi aiemmin ajatus: Mitä tarkoittaa olla Jumalan pappi? Päätin alkaa selvittämään asiaa lukemalla huolellisesti pappien tehtävistä vanhassa testamentissa. Heprealaiskirje opettaa että laki itsessään on vain varjo siitä hyvästä jonka Kristus sovitustyöllään sai aikaan. Jos laitat kätesi auringon ja seinän väliin, muodostuu seinälle varjo kädestäsi. Voit varjoa katsomalla todeta että seinällä näkyy käden varjo ja että siinä on viisi sormea. Samalla tavalla Mooseksen lakia tarkastelemalla voimme päätellä jotakin siitä todellisuudesta joka varjon muodostaa. Tämä todellisuus on Jeesus Kristus sekä hänen aikaansaama uusi liitto.

Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Hebr. 10:1

Laki opettaa pappispalvelukseen liittyvistä asioista laajalti, mutta itse huomasin pian löytäneeni sen olennaisimman asian joka puhuu minun elämästäni uuden liiton pappina. Laki asetti papistolle päivittäisiä tehtäviä. Heidän tuli uhrata joka päivä kahta erilaista uhria ilmestysmajassa ja myöhemmin Salomon rakennuttamassa temppelissä. Tutustumme seuraavaksi näihin uhreihin ja myöskin siihen mitä ne tarkoittavat meidän elämässämme. Vanhassa liitossa papit tekivät sen mitä lain kirjain vaati kun taas me jotka elämme uudessa liitossa, palvelemme Jumalaa elämän Hengen laissa, hengen uudessa tilassa.

Jokapäiväinen polttouhri

Ja uhraa alttarilla tämä: kaksi vuodenvanhaa karitsaa joka päivä,  ainiaan. Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen karitsa iltahämärässä, ja kumpaakin karitsaa kohti kymmenennes lestyjä jauhoja,  sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa survomalla saatua öljyä, ja  juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä. Ja uhraa toinen karitsa iltahämärässä; uhrattakoon se toimittamalla  samankaltainen ruokauhri ja juomauhri kuin aamullakin, suloisesti  tuoksuvaksi uhriksi Herralle. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen polttouhri sukupolvesta sukupolveen  ilmestysmajan ovella Herran edessä, jossa minä ilmestyn teille  puhuakseni sinun kanssasi. 2. Moos. 29:38-42

Jumala käski leeviläisiä pappeja uhraamaan polttouhrin joka päivä. Ensimmäinen karitsa uhrattiin kolmannella hetkellä mikä tarkoittaa kello yhdeksältä aamulla. Toinen karitsa uhrattiin yhdeksännellä hetkellä mikä taas tarkoittaa kello kolmea iltapäivällä. Uhrit uhrattiin vaskisella uhrialttarilla joka sijaitsi ilmestysmajan ja temppelin esipihalla.

Tämä papillinen velvollisuus olî erittäin selkeä jokaiselle leeviläiselle papille. Polttouhri vaskialttarilla joka ikinen päivä. Seuraava kysymykseni oli: Mitä jokapäiväinen polttouhri tarkoittaa minun elämässäni uudessa liitossa? Miltä näyttää se täydellinen ja hyvä, josta tämä verinen uhraaminen oli pelkkä varjo? Vastaus selviää katsomalla meidän uskomme ylimmäistä pappia, Jeesusta Kristusta. Heprealaiskirje sanoo hänestä seuraavaa.

Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'." Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Hepr. 10:5-9

Vanhassa liitossa uhrattiin lain mukaan kaksi karitsaa joka päivä. Meidän ylimmäisestä papista taas sanotaan että hänellä on ruumis, jolla hän voi tehdä Jumalan tahdon. Vanhassa liitossa tarvittiin uhrieläimiä kun taas uudessa liitossa tarvitaan ihmiskeho eli ruumis. Roomalaiskirje valaisee asiaa vielä tarkemmin.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Room. 12:1

Tässä on uuden liiton polttouhri. Annamme ruumiimme Jumalan tahtoa varten. Kuningas Daavid oli myös ymmärtänyt tämän totuuden.

Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun  kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. Ps. 141:2

Ehtoouhrilla Daavid tarkoittaa päivittäin iltahämärässä uhrattua karitsaa eli jokapäiväistä polttouhria. Kätten kohottaminen taas on enemmän kuin pelkkä ele. Se kuvaa antautumista Jumalan tahtoon. Tämä tosiasia onkin hyvä tiedostaa kun nostamme kätemme ylistyksessä. Emme tee sitä sen tähden että niin on tapana tehdä vaan kädet kohottaen me julistamme antautumista Jumalan tahtoon. Mitä Daavid tässä sanoo? Hän joka ei ole leeviläinen vaan Juudan sukukunnasta, julistaa olevansa osallinen jokapäiväiseen polttouhriin oman antautuneen elämänsä kautta. Daavid joka ei ole lain mukaan pappi, julistaa Jumalan edessä uhraavansa hänelle jokapäiväisen polttouhrin.

Olemme nyt ottaneet kolme todistusta Jumalan sanasta ja ymmärrämme että uuden liiton polttouhri on Jumalalle antautunut elämä. On myös hyvä muistaa että kyseessä on uhri. Uhrille on ominaista hinta. Uhrin antaminen maksaa. Mitä se tässä tapauksessa sitten maksaa? Sinun ja minun oman tahdon. Vanhan liiton polttouhri uhrattiin joka ikinen päivä. Uuden liiton uhrin uhrataan myös päivittäin. Ylimmäinen pappi sanoo seuraajilleen.

Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Luuk. 9:23

Polttouhri uhrattiin joka päivä. Samoin Jeesuksen seuraaja kieltää itsensä joka päivä ja antaa ruumiinsa olla Jumalalle otollinen elävä uhri. Jeesus osoitti meille miltä uuden liiton papiston jumalanpalveluksen tulisi polttouhrin osalta näyttää. Muistamme kuinka Jumala liikuttui nähdessään Nooan uhrin. Kyse oli kuitenkin vain uhrieläimen antamisesta. Ajattele kuinka paljon enemmän hän on mielistynyt sinun polttouhriisi kun antaudut hänen tahdolleen? Katso mitä Jeesus myös sanoo.

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Joh. 12:25-26

Isä Jumala jonka pappeja me olemme, kunnioittaa elämää joka on annettu uhriksi. Mielestäni se on ainutlaatuinen kokemus kun olen saanut toisinaan luopua omasta tahdosta ja taipua Jumalan tahtoon. Tällaista päätöstä ja tekoa seuraavaa Jumalan mielisuosiota ei unohda koskaan ja siitä syntyy aina palava halu tehdä se uudelleen. Kyse on uuden liiton pappeudesta. Seuraavan kerran kun sinusta tuntuu vaikealta kieltää itsesi ja suostua Jumalan tahtoon, ajattele tilannettasi papillisesta näkökulmasta. Ajattele että saat Jumalan pappina palvella häntä ja osoittaa hänelle rakkauttasi. Muista että uhrisi on hänelle otollinen ja suloiselta tuoksuva. Jumala on erittäin liikutettu koska sinä tahdot luopua tahdostasi ja tehdä hänen tahtonsa mukaan. Hän on valmistanut sinulle ruumiin jonka avulla voit tehdä hänen tahtonsa ja olla elävä uhri. 

Itsensä kieltäminen on mielestäni yksi ehdottomasti kauneimpia asioita Herran seuraamisessa. Ihmisestä pystyy melko pian näkemään onko hän menettänyt Kristuksen tähden jotain elämässään. Kristillisyys joka ei tunne ristiä, tuota uuden liiton polttouhria, on pinnallista ja tyhjää. Valitettavasti suuri osa läntisen seurakunnan julistuksesta ei pidä esillä tätä papillisen palveluksen muotoa. Mutta juuri siinä on koko uskomme ydin. Tässä kohdin emme tarvitse menestysteologiaa vaan teologiaa menetyksestä, siitä että olemme etuoikeitettuja kun saamme kadottaa elämäämme Kristuksen tähden. Paavali sanoo meissä olevan Kristuksen tuoksun. Se on suloinen tuoksu Jumalalle ja myöskin elämän tuoksu uskon veljille ja sisarille jotka Herraa rakastavat.

Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen? 2. Kor. 2:15-16

Olet etuoikeitettu antamaan uhrisi Jumalalle. Sinut on otettu pakanakansojen keskeltä ja olet nyt Jumalan pappi. Oletko koskaan ajatellut mihin uhrisi viet? Vanha liiton pappi uhrasi uhrin Jumalan asumuksen esipihalla vaskialttarilla. Sinulla ja minulla ei ole maanpäällistä käsintehtyä pyhäkköä eikä alttaria. Ilmestyskirja kertoo meille missä on meidän paikkamme uhrata Jumalalle.

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ilm. 6:9

Johannes näkee taivaassa sen todellisen alttarin, josta vanhan liiton vaskialttari oli pelkkä "pienoismalli" ja esikuva. Me saamme palvella Herraa tällä alttarilla joka ei ole käsintehty eikä tätä luomakuntaa sillä meillä on pääsy kaikkein pyhimpään Jeesuksen veren kautta. Tässä näemme alttarin alla myöskin sen mitä oman itsensä kieltäminen ja oman ruumiin uhriksi antaminen voi äärimmillään tarkoittaa. Näemme marttyyrit jotka eivät ole rakastaneet elämäänsä vaan Herraa Jeesusta.

Toivon että olen osannut tuoda selkeästi kokemukseni ja ymmärykseni uuden liiton polttouhrista. Toivon myöskin että olen saanut innostaa sinua elämään Jumalan pappina ja antamaan parhaasi hänelle. Hän odottaa tänään uhrisi suloista tuoksua. Hän odottaa että kohtaatte pyhällä paikalla. Pappi ja hänen Jumalansa. 

Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. 1.Sam. 15:22

Sisälle uuden liiton pappeuteen - Johdanto

Aihe josta seuraavaksi kirjoitan, on omassa elämässäni ollut ehkäpä kaikkein voimakkain ymmärtämäni asian. Tarkoitan tällä sitä että mikään muu asia ei ole saanut aikaan niin suurta muutosta ja siunausta elämässäni kuin tämä. Alkaessani vuosia sitten tutkimaan aihetta Raamatusta, en osannut kuvitellakaan kuinka elintärkeän asian äärelle olin pysähtynyt ja huomaan edelleen aiheen olevan yhtä ääretön kuin Jumala itse ja innostavan minua jatkuvasti elämään elämääni Hänelle. Rukoukseni on että se mitä tulen jakamaan, saa siunata myös sinun elämääsi niinkuin se on siunannut minua.

Joitakin vuosia sitten kaipasin lisää ymmärrystä siitä miltä kristityn elämäni tulisi näyttää. On niin helppoa olla vain "uskossa" ja elää elämäänsä vallitsevan kristillisyyden sanelemalla tavalla. On helppoa puhua oikealla tavalla, osallistua erilaisiin tapahtumiin, kuunnella oikanlaista musiikkia ja näyttää juuri siltä mitä lännen kristillisyys  minulta odottaa. Mutta onko Jumalamme odotukset samat kuin vaikkapa seurakuntamme? Kelpaako Jumalalle se mikä kelpaa pastorillemme ja muille veljille? Mikä ylipäätään on se kaikkein suurin kaipaus joka Jumalalla minun suhteen on?

Oli kyseessä sitten ainoa todellinen Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, tai jokin lukuisista epäjumalista joita pakanat halki vuosisatojen ovat palvelleet, yksi asia on merkillepantava. Jos on jossain jumala, on oltava myöskin häntä palveleva pappi. Ja samoin jos jossakin on pappi, täytyy olla myöskin jumala jota pappi palvelee sekä jumalanpalvelus paikka. Pappi ilman jumalaa jota hän voisi palvella, on lohduton näky. Myöskin ilman pappia oleva jumala voidaan kyseenalaistaa. Mikä jumala on sellainen jumala, jolla ei ole ketään joka häntä pappina palvelisi? Pappi ja jumala täydentävät toisiaan ja antavat toisilleen merkityksen.  Seuraavassa psalmissa eräs Herran majassa palvellut leeviläinen purkaa tunteitaan kun hän on joutunut eroon Jumalasta eikä saa palvella häntä totuttuun tapaansa.

Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa  sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla  Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä  sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?" Ps. 42:1-4

Kutsun tätä papilliseksi kaipuuksi. Hän kaipaa  Jumalaa joka on antanut hänelle elämään tarkotuksen ja suunnan. Hän ikävöi Jumalaa joka on täyttänyt hänen elämänsä kysymykset ja antanut sille merkityksen. Samoin Jumalan tunteet ja syvin olemus tulee kosketetuksi kun ihminen "toimittaa" hänelle jumalanpalvelusta koko sydämensä halusta.

Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita  karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja  alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä  koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen  aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa  kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. 1. Moos. 8:20-21

Tällaisia ajatuksia pyörittäessäni mieleeni nousi kysymys. Miten minä palvelen pappina Jumalaani? Sillä seurakunnassa ja opetuksessa olin kuitenkin jatkuvasti kuullut totuutta että kaikki Jeesukseen uskovat ovat pappeja. Puhutaan niinsanotusta uskovien pappeudesta. Niinpä aloitin lukemaan Raamattua ensimmäiseltä sivulta ajatuksenani selvittää mihin pappeuteni perustuu ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Olen huomannut että oikea ymmärrys on elämämme menestyksen kannalta elintärkeää. Paavali kysyy useasti kirjeissään seurakunnilta: "ettekö tiedä?". Kun ajattelin itseäni Jumalan pappina, koin ajatuksen kiusallisen irrallisena kaikesta. Halusin tietää ja ymmärtää kuka minä olen ja miksi? Halusin tuntea Jumalan sanan jotta voisin elää pappeuttani todeksi ja kasvaa kutsumuksessani.

Mitä minä sitten löysin? Ennen kaikkea löysin rakkauden. Sen lisäksi sain vastaukset kysymyksiini ja sen sijaan että ajatus pappeudesta vaivaisi minua irrallisuutensa vuoksi, siitä on tullut koko elämäni innoastavin asia. Opin tuntemaan Jumalan rakkauden ja elämäni sai syvemmän merkityksen. Vastavuoroisesti minä opin antamaan hänelle oman rakkauteni ja elämäni viesti hänelle on: "Olet merkityksellinen". Mitä minun elämääni tulee niin hän täydentää minua ja minä häntä. Minä olen häntä varten ja hän on minua varten.

Tahdon käydä kanssanne läpi pappeutemme Raamatullisen perustan. Tutustumme vanhan liiton jumalanpalvelukseen jotta ymmärtäisimme mitä meidän oma jumalanpalveluksemme uudessa liitossa pitää sisällään. Lakihan on tulevan hyvän varjo jota tutkimalla saamme hyvän käsityksen itse asiasta. Katsomme Jumalan suunnitelmaan ja kaipaukseen saada itselleen papit kaikista kansoista maan päällä. Tahdon myös käsitellä Melkisedekiä sillä onhan hänestä sanottu että hän on meidän pappeutemme esikuva. 

Haluamme olla kuninkaita joiden usko saa vuoret siirtymään. Sellaisia Jumalakin tahtoo meidän olevan. Haluamme olla profeettoja joilla on Herran sana ja sen tuoma toivo valmiina joka tilanteeseen. Myös tätä hän tahtoo meidän kanssamme. Kuitenkin enemmän kuin näitä, hän etsii rakkautta. Tahdommeko me olla hänen pappejaan jotka antavat hänelle parhaan rakkautensa?

Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor. 13:13