Aihe josta seuraavaksi kirjoitan, on omassa elämässäni ollut ehkäpä kaikkein voimakkain ymmärtämäni asian. Tarkoitan tällä sitä että mikään muu asia ei ole saanut aikaan niin suurta muutosta ja siunausta elämässäni kuin tämä. Alkaessani vuosia sitten tutkimaan aihetta Raamatusta, en osannut kuvitellakaan kuinka elintärkeän asian äärelle olin pysähtynyt ja huomaan edelleen aiheen olevan yhtä ääretön kuin Jumala itse ja innostavan minua jatkuvasti elämään elämääni Hänelle. Rukoukseni on että se mitä tulen jakamaan, saa siunata myös sinun elämääsi niinkuin se on siunannut minua.
Joitakin vuosia sitten kaipasin lisää ymmärrystä siitä miltä kristityn elämäni tulisi näyttää. On niin helppoa olla vain "uskossa" ja elää elämäänsä vallitsevan kristillisyyden sanelemalla tavalla. On helppoa puhua oikealla tavalla, osallistua erilaisiin tapahtumiin, kuunnella oikanlaista musiikkia ja näyttää juuri siltä mitä lännen kristillisyys minulta odottaa. Mutta onko Jumalamme odotukset samat kuin vaikkapa seurakuntamme? Kelpaako Jumalalle se mikä kelpaa pastorillemme ja muille veljille? Mikä ylipäätään on se kaikkein suurin kaipaus joka Jumalalla minun suhteen on?
Oli kyseessä sitten ainoa todellinen Jumala, Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, tai jokin lukuisista epäjumalista joita pakanat halki vuosisatojen ovat palvelleet, yksi asia on merkillepantava. Jos on jossain jumala, on oltava myöskin häntä palveleva pappi. Ja samoin jos jossakin on pappi, täytyy olla myöskin jumala jota pappi palvelee sekä jumalanpalvelus paikka. Pappi ilman jumalaa jota hän voisi palvella, on lohduton näky. Myöskin ilman pappia oleva jumala voidaan kyseenalaistaa. Mikä jumala on sellainen jumala, jolla ei ole ketään joka häntä pappina palvelisi? Pappi ja jumala täydentävät toisiaan ja antavat toisilleen merkityksen. Seuraavassa psalmissa eräs Herran majassa palvellut leeviläinen purkaa tunteitaan kun hän on joutunut eroon Jumalasta eikä saa palvella häntä totuttuun tapaansa.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?" Ps. 42:1-4
Kutsun tätä papilliseksi kaipuuksi. Hän kaipaa Jumalaa joka on antanut hänelle elämään tarkotuksen ja suunnan. Hän ikävöi Jumalaa joka on täyttänyt hänen elämänsä kysymykset ja antanut sille merkityksen. Samoin Jumalan tunteet ja syvin olemus tulee kosketetuksi kun ihminen "toimittaa" hänelle jumalanpalvelusta koko sydämensä halusta.
Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. 1. Moos. 8:20-21
Tällaisia ajatuksia pyörittäessäni mieleeni nousi kysymys. Miten minä palvelen pappina Jumalaani? Sillä seurakunnassa ja opetuksessa olin kuitenkin jatkuvasti kuullut totuutta että kaikki Jeesukseen uskovat ovat pappeja. Puhutaan niinsanotusta uskovien pappeudesta. Niinpä aloitin lukemaan Raamattua ensimmäiseltä sivulta ajatuksenani selvittää mihin pappeuteni perustuu ja mitä kaikkea siihen sisältyy? Olen huomannut että oikea ymmärrys on elämämme menestyksen kannalta elintärkeää. Paavali kysyy useasti kirjeissään seurakunnilta: "ettekö tiedä?". Kun ajattelin itseäni Jumalan pappina, koin ajatuksen kiusallisen irrallisena kaikesta. Halusin tietää ja ymmärtää kuka minä olen ja miksi? Halusin tuntea Jumalan sanan jotta voisin elää pappeuttani todeksi ja kasvaa kutsumuksessani.
Mitä minä sitten löysin? Ennen kaikkea löysin rakkauden. Sen lisäksi sain vastaukset kysymyksiini ja sen sijaan että ajatus pappeudesta vaivaisi minua irrallisuutensa vuoksi, siitä on tullut koko elämäni innoastavin asia. Opin tuntemaan Jumalan rakkauden ja elämäni sai syvemmän merkityksen. Vastavuoroisesti minä opin antamaan hänelle oman rakkauteni ja elämäni viesti hänelle on: "Olet merkityksellinen". Mitä minun elämääni tulee niin hän täydentää minua ja minä häntä. Minä olen häntä varten ja hän on minua varten.
Tahdon käydä kanssanne läpi pappeutemme Raamatullisen perustan. Tutustumme vanhan liiton jumalanpalvelukseen jotta ymmärtäisimme mitä meidän oma jumalanpalveluksemme uudessa liitossa pitää sisällään. Lakihan on tulevan hyvän varjo jota tutkimalla saamme hyvän käsityksen itse asiasta. Katsomme Jumalan suunnitelmaan ja kaipaukseen saada itselleen papit kaikista kansoista maan päällä. Tahdon myös käsitellä Melkisedekiä sillä onhan hänestä sanottu että hän on meidän pappeutemme esikuva.
Haluamme olla kuninkaita joiden usko saa vuoret siirtymään. Sellaisia Jumalakin tahtoo meidän olevan. Haluamme olla profeettoja joilla on Herran sana ja sen tuoma toivo valmiina joka tilanteeseen. Myös tätä hän tahtoo meidän kanssamme. Kuitenkin enemmän kuin näitä, hän etsii rakkautta. Tahdommeko me olla hänen pappejaan jotka antavat hänelle parhaan rakkautensa?
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor. 13:13
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti