Sisälle uuden liiton pappeuteen - Jokapäiväinen suitsutusuhri osa 2

Ylistys

Jumalan ylistämisestä ja palvonnasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja viimeisinä vuosikymmeneninä. En pyri toistamaan niiden antamaa opetusta vaan tarkoituksenani on tuoda tässä esiin oman elämäni kokemus siitä mitä on ylistää ja palvoa elävää Jumalaa.

Muistan uskoon tultuani hämmästelleeni sitä miten hyvältä tuntuu laulaa Jumalalle ylistyslauluja seurakunnassa. Sitä tunnetta ja olotilaa oli mahdotonta verrata mihinkään aiemmin kokemaani. Hämmästys oli vieläkin suurempi kun aloin sitten laulamaan erästä jo tutuksi tullutta ylistyslaulua itsekseni työpaikalla ja huomasin sen saman uuden todellisuuden laskeutuvan siihen hetkeen. Ymmärsin pian että kyse oli koetusta Jumalan läsnäolosta. Tunsin löytäneeni kalliin aarteen, jalokiven jota en vaihtaisi pois. Opin että minulla on Jeesuksen veren kautta milloin vain pääsy kaikkein pyhimpään Jumalani eteen rukoilemaan, anomaan ja ennen kaikkea ylistämään häntä.

Yksi suitsutusuhrimme kolmesta ainesosasta on juuri ylistys. Isä meidän rukouksesta löydämme sanat: "Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi". Rukous itseasiassa alkaa näillä sanoilla jotka neuvovat meitä astumaan hänen eteensä kertoen hänelle miten erityinen hän on. Psalmit, jotka ovat täynnä Jumalan ylistystä, kertovat meille saman asian.

Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle  riemuvirsiä. Ps. 95:2

Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä  veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. Ps. 100:4

Raamattu on täynnä kehotuksia Jumalan ylistämiseen eikä yksikään uskova voi sulkea itseään näiden kehoitusten ulkopuolelle. Joskus kuulee sanottavan että joku henkilö on sellainen "ylistäjä tyyppi". Kuitenkin jos antaisimme Raamatun sanan muokata itseämme niin väitän että jokaisesta meistä tulisi Jumalan ylistäjiä. Kun katsomme seuraavaa psalmia, huomaamme että koko luomakunta on kutsuttu julistamaan Jumalan ylistystä tavallaan. Jopa elottomat taivaan kappaleet tekevät niin.

Halleluja! Ylistäkää Herraa taivaista, ylistäkää häntä korkeuksissa. Ylistäkää häntä, kaikki hänen enkelinsä, ylistäkää häntä, kaikki  hänen sotajoukkonsa. Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat  tähdet. Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä. Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi. Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille  lain, josta ne eivät poikkea. Ylistäkää Herraa maasta, te merieläimet ja kaikki syvyydet, tuli ja rakeet, lumi ja sumu, sinä myrskytuuli, joka panet hänen  käskynsä toimeen, te vuoret ja kaikki kukkulat, te hedelmäpuut ja kaikki setrit, te pedot ja kaikki karja, te matelijat ja siivekkäät linnut, te maan kuninkaat ja kaikki kansakunnat, te ruhtinaat ja kaikki maan  tuomarit, te nuorukaiset ynnä neitsyet, te vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä, sillä hänen nimensä yksin on korkea,  hänen valtasuuruutensa ulottuu yli maan ja taivaan. Hän on korottanut sarven kansallensa, että häntä ylistäisivät kaikki  hänen hurskaansa, Israelin lapset, kansa, joka on häntä lähellä.  Halleluja! Ps. 148:1-14

Jumala on luonut ihmiselle ruumiin ja suun joilla ihminen voi tuoda oman ylistyksensä hänelle. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, niin ymmärtää että ihmisellä on suurempi syy ylistää Jumalaa kun yhdelläkään toisella luodulla. Meidät, jotka olimme kuolleet synnin tähden, Jumala teki uudelleen eläviksi Kristuksen kautta. Hän pelasti meidät, antoi anteeksi jokaisen rikkomuksemme, kantoi ruumiissaan meidän sairautemme ja nosti meidät Jumalan lapsen asemaan. Hän pelasti meidät kadotukselta joka on valmistettu kapinaan nousseita enkeleitä varten ja siunasi meidät läheisyydellään. Tämän takia ei yksikään uskova ole oikeutettu sulkemaan suutaan ja olemaan antamatta Jumalalle ylistystä ja kiitosta, jonka hän joka hetki on arvollinen saamaan. Kuningas Daavid joka mainitsi huuliltaan lähtevän suitsutusuhrin, kehoittaa omaa sieluaan seuraavin sanoin.

Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa  on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle  tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki  sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja  laupeudella, Ps. 103:1-3

Kiitosta merkitsevä heprean kielen sana on "barak". Sana merkitsee myös siunaamista. Tulemmeko ajatelleeksi että ylistäessämme ja kiittäessämme Jumalaa, me todellisuudessa siunaamme häntä? Sinun ja minun huulilta lähtevä ylistys miellyttää Jumalaa ja on hänelle siunaus. Me haluamme usein Jumalalta siunauksia ja niitä hän on meille Pojassaan antanutkin runsaasti mutta yhtä totta on myöskin se, että Jumala tahtoo meidän siunaavan häntä. Ajattele mikä etuoikeus on uskovalla ihmisellä kun saamme siunata kaikkivaltiasta Jumalaa omalla ylistyksellä ja palvonnalla. Rukoileva ihminen haluaa usein vastaanottaa asioita Jumalalta mutta ylistäjä ja palvoja ei ole ottamassa mitään vaan antamassa Jumalalle sen mikä Jumalan on.

Ylistyksellä ei tarvitse olla mitään tekemistä omien tunteidemme kanssa. Vaikka minulla olisi elämässäni vaikeita aikoja, ei se tee Jumalasta vähemmän arvollista. Olen joskus päättänyt että mitkään elämän vastoinkäymiset eivät saa sulkea minun suutani, niin etten ylistäisi Jumalaa. Huomaamme Raamattua lukemalla että ylistys on järjellinen kuuliaisuuden teko joka ei itseasiassa vaadi edes suhdetta Jumalaan. 

Raamattu liittää yhteen ylistyksen ja äänen. 

Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät,  ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja  soitan. Ps. 27:8

Paukuttakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa Jumalalle riemuhuuto. Ps. 47:1

Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Ps. 16:25

Raamatussa näemme Jumalaa ylistettävän äänekkäin rukouksin, iloisin huudoin, laulaen ja soittaen, käsiä taputtaen ja tanssien. Näemme että Jumalan sana kutsuu ylistäjää käyttämään kehoaan ja aivan erityisesti suutaan jolla hän voi julistaa Jumalan ylistystä. Ongelmana on monesti se että me ihmiset emme ole vapaita ylistämään. Toisille se on vaikeaa tai jopa mahdotonta antautua ylistämään Jumalaa. Itse olen kuitenkin kokenut että juuri ylistäminen ja palvonta tuovat mitä suurimman vapauden uskovan elämään. Profeetta Jesaja kirjoittaa Messiaan palvelutyöstä seuraavaa.

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut  julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä  sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää,  lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille -  juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan  masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden  tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Jes. 61:1-3

Hän tuli vapauttamaan meidät kaikesta masennuksen tilasta ja nosti meidät takaisin siihen harmoniaan johon kuulumme. Ylistämään Jumalaa ja riemuitsemaan hänestä joka on meidät pelastanut.

Daavid antaa meille vielä merkittävän opetuksen ylistyksen vaikutuksesta elämässämme.

Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua  Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja  tutkistella hänen temppelissänsä. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua  telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle. Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät,  ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja  soitan. Ps. 27:4-6

Daavid halusi viettää aikaa Jumalan kasvojen edessä ja "uhrata" ylistystä ja palvontaa hänelle. Tämä Jumalan mielen mukainen kuningas tiesi että silloin hän nousee elämänsä olosuhteiden yläpuolelle. Hänen päänsä kohosi vihollisten yläpuolelle ja hän tunsi olevansa kalliolla, Herran suojassa.

Kuitenkin meidän tärkein syymme ylistää Jumalaa on selkeästi seuraavissa jakeissa.

"Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut". Ilm. 4:11

"Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!" Ilm. 7:12

Palvonta

Siinä missä Jumalan ylistäminen on järjellinen päätös ja kuuliaisuuden teko johon emme tarvitse välttämättä tunteita, on palvonnassa hyvin pitkälle kyse kosketetun sisimpämme ilmauksista Jumalan puoleen. Palvonta nousee henkilökohtaisesta suhteesta joka meillä Herran kanssa on. Se nousee koko eletystä elämästä jossa olemme oppineet tuntemaan Herran ja hänen kirkkautensa. Kun emme tunne Herraa, emme voi julistaa kovinkaan syvällisesti hänen ihmeellisyyttään. Mutta kun olemme eläneet hänen kanssaan ja oppineet tuntemaan hänen palavan rakkauden ja uskollisuuden, on seurauksena se että palvomme häntä.

Palvonnan käsite on koko elämän kattava laaja kokonaisuus mutta tässä käsittelen sitä lähinnä neljäntenä osana suitsutusuhrin muodostavaa rukouselämämme.

Jotta voimme tällä tavoin seistä Jumalan edessä ja palvoa häntä koko olemuksellamme, on meidän oltava puhtaita ja läpinäkyviä hänen edessään. Olen useasti kokenut palvonnan mahdottomaksi jos sydämessäni on ollut jokin tottelemattomuus vaivaamassa. Ylistys on vielä jotenkuten sujunut mutta heti kun sen olisi tullut syventyä palvonnaksi, on omantunnon muistutus nousut sisimmästäni. Mutta kun olen hoitanut asian kuntoon Herran kanssa, olen taas saannut viettää mitä ihmeellisimpiä hetkiä häntä palvoen. Raamattu sanoo.

Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä  paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja  turhuutta eikä vanno väärin. Ps. 24:3-4

Jesaja jatkaa.

Syntiset Siionissa peljästyvät, vavistus valtaa jumalattomat: "Kuka  meistä voi asua kuluttavassa tulessa, kuka asua iankaikkisessa  hehkussa?" Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka  halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka  tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa, hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle  annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy. Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat  nähdä avaran maan. Jes. 33:14-17

Moni pyhä kautta aikojen on kokenut että palvonnan syvintä olemusta on antautuminen Jumalalle. Muistan hyvin erään rukoushetken vuosia sitten. Hetken lopussa koin voimakasta halua antautua Herralle. Rukoilin antautumisrukouksen, sanoen Herralle; "Tee mitä tahdot minun elämässäni jotta saisin todella tuntea sinut". Olin sanonut sanat aiemminkin mutta tuossa hetkessä oli kyse palvonnasta. Tiesin siinä hetkessä että tulen löytämään itseni vaikeista tilanteista tuon rukouksen takia sillä Herra tulisi kasvattamaan minua pyyntöni mukaan. Kun kävelin pois paikalta jossa olin ollut rukoilemassa, tunsin kuinka Jumalan mielisuosio ja rakkaus täytti sisimpäni. Ymmärsin että kyseessä oli Herran mielisuosio joka seurasi antautumista palvonnassa.

Olen usein ajatellut että ihminen joka on Jumalan todellinen palvoja, on turvallinen ja luotettava, koska hän ei halua hukata palvonnan paikkaa sen takia että olisi rikkokut Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Sillä kuka haluaa kadottaa jotakin niin kallista, kuin aina syvenevä suhde Herran kanssa on. Ylistäjä ja palvoja Daavid, puhuu tästä kokemuksesta kun hän tunnustaa pahoja tekojaan Herralle.

Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää  Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Ps. 51:13-14

Vanhan liiton uhrien tuli olla virheettömiä ja suitsutuksen juuri oikealla tavalla valmistettua. He palvelivat Jumalaa lihan heikkoudessa mutta me hengen uudessa tilassa.

Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Joh. 4:23-24

Me emme toteuta lihassa noudatettavaa käskyä kun palvelemme Jumalaa pappeina, vaan ylimmäisen pappimme tavoin me annamme elämämme Jumalalle iankaikkisen Hengen kautta. Muistamme kuinka vieraan tulen tuominen alttarille oli kiellettyä. Jumala on antanut sisimpäämme Pyhän Henkensä tulen joka saa "kuluttaa" elämämme, niinkuin se kulutti myös Mestarimme elämän.

kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Hebr. 9:14

Myös niinkuin vanhan liiton papit palvelivat Herraa tarkasti annetujen säädöksien mukaan, Jumala etsii tänäpäivänä papistoa joiden palvelus tapahtuu Jumalan sanan totuudessa. Se tarkoittaa sitä että hengellinen elämämme on kaikin puolin raamatullisella perustalla.

Kun kirjoitan tätä, mieleeni nousee jatkuvasti se totuus että Jumalan pappina oleminen uudessa liitossa, on paitsi etuoikeus, myös vastuullinen ja vakava tehtävä. Olemmeko valmiita olemaan papisto jota hän kaipaa ja tuomaan hänelle puhtaat uhrit päivästä toiseen? Olemmeko valmiit laittamaan itsemme syrjään ja palvomaan häntä, hänen tavallaan?

Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 1. Piet. 2:4-5

Olen edellä jakanut sen mikä on oma ymmärrykseni ja kokemukseni uuden liiton polttouhrista sekä suitsutusuhrista. Edellisessä Raamatun kohdassa Pietari kehoittaa sinua ja minua rakentumaan pyhäksi papistoksi jokaa oppii uhraamaan näitä hengellisiä uhreja. Se että annat ruumiisi Pyhän Hengen kautta eläväksi uhriksi, on Jumalalle mieluisaa. Yhtä mieluisaa hänelle on myöskin Hengen sytyttämän sydämesi ylistys, palvonta, esirukous ja rukous. Sinä päätät itse miten syvä sinun ja Jumalan välinen suhde on. Hän ei rajoita sitä millään tavalla sillä hän rakastaa sinua palavasti ja kaipaa sinua läheisyyteensä.

Se mitä Raamattu opettaa meidän pappeudesta, ei suinkaan ole vielä tässä. Jatkan aihetta siihen suuntaan mihin saan Herralta armon tätä viedä.