Sisälle uuden liiton pappeuteen - Jokapäiväinen suitsutusuhri Osa 1

"Tee myös alttari suitsutuksen polttamista varten; tee se  akasiapuusta. Olkoon se kyynärän pituinen ja kyynärän levyinen, siis  neliskulmainen, ja kahta kyynärää korkea; sen sarvet olkoot samaa  kappaletta kuin sekin. Ja päällystä se puhtaalla kullalla, sekä sen levy että sivut  ympärinsä ja sen sarvet; ja tee kultareunus sen ympäri. 2. Moos. 30:1-3

Ja Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu,  kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä. Samoin myös, kun Aaron iltahämärässä nostaa lamput paikoilleen, hän  polttakoon sitä. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran  edessä sukupolvesta sukupolveen. 2. Moos. 30:7-8

Polttouhrin lisäksi leeviläisellä papistolla oli toinenkin päivittäinen uhri. Tämä toinen uhri oli suitsutusuhri. Suitsutusuhri poltettiin aamulla ja illalla sitä varten valmistetulla kultaisella alttarilla joka oli sijoitettu ilmestysmajaan kaikkein pyhimmän eteen. Suitsutusuhrin tuoksu nousi alttarilta Herran eteen kaikkein pyhimpään. Alttarilla sai polttaa vain tietynlaista suitsutusta ja minkään erilaisen (vieraan) suitsutuksen polttaminen oli kiellettyä. Seuraavat jakeet kertovat meille mistä aineista tämä uhri oli valmistettu.

Ja Herra sanoi Moosekselle vielä: "Ota itsellesi hyvänhajuisia  aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia, näitä hyvänhajuisia  aineita, ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin lajia, ja tee niistä suitsutus, höystesekoitus, jollaista voiteensekoittaja  valmistaa, suolansekainen, puhdas ja pyhä. Ja hienonna osa siitä jauhoksi ja pane sitä lain arkin eteen  ilmestysmajaan, jossa minä ilmestyn sinulle. Korkeasti-pyhänä se  pitäkää. 2. Moos. 30:34-36

Suitustuksen valmistamiseen käytettiin neljää hyvän hajuista ainetta. Näitä Herra käski sekoittamaan yhteen kutakin ainetta yhtä paljon ja tätä sekoitusta tuli polttaa päivittäin Herran edessä. Raamattua lukenut osaa melko varmasti kertoa  suitsutusuhrin vertauskuvallisuudesta. Katsotaan seuraavaksi mitä Daavid sanoo asiasta.

Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun  kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. Ps. 141:2

Kuningas Daavid joka antoi uuden määritelmän ehtoouhrille eli päivittäiselle polttouhrille, tekee saman myöskin suitsutusuhrille. Hän julistaa rohkeasti antavansa suitsutusuhrin Herran kasvojen edessä kuitenkaan olematta pappi jonka laki olisi asettanut uhraamaan. Daavid sanoo: "Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri". Seuraavat ilmestyskirjan sanat esittävät saman asian.

Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset, ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä". Ilm. 5:8-10

Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ilm. 8:3

Ilmestyskirjassa Johannes näkee asiat taivaallisesta näkökulmasta. Hän näkee taivaassa Jumalan valtaistuimen edessä kultaisen alttarin samoin kuin Mooseksen ilmestysmajassa oli suitsutusalttari kaikkein pyhimmän edessä. Mooseksen ilmestysmajassa palvelleet papit polttivat maallisella alttarilla neljästä ainesosasta koostuvaa suitsutusta. Tässä näemme taivaallisen alttarin josta maallinen oli jälleen pelkkä esikuva. Näemme myös että suitsutus, jota taivaallisella alttarilla poltetaan on: "pyhien rukoukset". Monesti uskovat tuntuvat kaipaavat "konkreettisuutta" joka vanhassa liitossa oli. Ajattelemme että he olivat siunattuja. Olihan ilmestysmaja heidän keskellän tulipatsas heidän yllään. Meidän on kuitenkin tiedettävä että he olivat osallisia pelkkiin vertauskuviin ja varjoihin, kun taas me jotka elämme uudessa liitossa, olemme osalliseet ikuiseen taivaalliseen jumalanpalvelukseen. Palvelemme todellisella uhrialttarilla, todellisella suitsutusalttarilla ja ennen kaikkea astumme rohkeasti kaikkein pyhimpään Jumalan kasvojen eteen.

Kun aloin ajattelemaan rukouksiani omana papillisena suitsutusuhrina Jumalalle, kiinnostuin myös siitä mitä uhrini pitää sisällään. Mistä ainesosista uuden liiton suitsutusuhrini koostuu? Mitkä nyt ovat ne neljä ainesosaa jotka ovat tasapainossa toisensa kanssa niin ettei mitään niistä sovi unohtaa eikä yli korostaa? Uutta Testamenttia tutkiessa löydämme nämä rukouselämämme elementit. Kuka muu osaa paremmin opettaa uuden liiton papistoa uhraamaan kuin liiton ylimmäinen pappi, Jeesus Kristus.

Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. Matt. 6:9-14

Aivan niinkuin Mooses puhui Jumalan käskyt ja ohjeet vanhaan liittoon, Jeesus Kristus puhui käskyt ja ohjeet uuteen liittoon. Mooseksen kautta Jumala opetti israelilaisille minkälaisen suitsutusuhrin hän heiltä haluaa. Jeesuksen kautta Jumala on puhunut meille minkälainen on meidän uhrimme.

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut Hepr. 1:1-2

Kun luemme Uutta Testamenttia sekä   Daavidin elämää, voimme todeta rukouselämän koostuvan neljästä osasta. Voimme löytää sieltä seuraavia asioita; esirukousta jotta Jumalan valtakunta etenisi maan päällä, rukousta erilaisten ahdistusten kohdatessa henkilökohtaisessa elämässä, Jumalan ylistystä sen tähden kuka hän on ja palvontaa joka nousee Jumala suhteessa ja elävästä kokemuksesta. Tarkoituksenani ei ole opettaa kattavasti kustakin osasesta  joita itsekin edelleen opettelen vaan osoittaa Raamatusta suuntaviivat uuden liiton suitsutusuhrille.

Esirukous

Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta pitämään heille rukouskoulutusta, Jeesus neuvoi heitä rukoilemaan: "tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa". Kohtaamme jatkuvasti asioita joita katsoessamme saatamme kokea hengessämme "vaatimusta" tilanteen muuttamiseksi Jumalan tahdon mukaiseksi. Monesti kun katson sairasta ihmistä ja kaikkea tuskaa jonka sairaus saa aikaan, sisimpäni vaatii minua tekemään jotain ja rukoilemaan että Jumala liikkuisi ja toteuttaisi oman tahtonsa tilanteessa. Olen myös kokenut useasti Raamatun äärellä sitä mihin suuntaan Herra tahtoisi kansaansa kasvattaa. Tällöin olen aina jonkin aikaa kantanut rukouksin kyseistä asiaa Herran eteen. Lukemattomat uskovat kautta historian ovat saaneet taakan tiettyjen pakanakansojen sieluista ja heidän elämäänsä ovat sävyttäneet esirukoukset näiden sielujen puolesta. Tämä kaikki on esirukousta jossa rukoilemme Jumalan valtakuntaa maan päälle ja esirukouksen seurauksena Jumala lopulta liikkuu toteuttaen oman hyvän tahtonsa eri tilanteissa. Evankelista Reinhard Bonnke on ilmaissut asian hyvin. Hän on sanonut että jokaiselle uskovalle on olemassa pieni esirukouksen taakka Jumalan valtavalta sydämeltä. Myös kuningas Daavid rukoili jatkuvasti Jumalaa puuttumaan kansansa elämään ja tuomaan esiin vanhurskauden.

Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun Herra kääntää  kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee. Ps. 14:7

Daavid myöskin etsi Jumalaa jotta tämä siunaisi hänen läheisiä ihmisiä eri kärsimysten keskellä.

Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä  vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa. Ps. 35:13

Yksilön puolesta tapahtuvaa esirukousta ei pidä missään nimessä aliarvioida. Esimerkiksi Johann Christoph Blummhadrtin useita kuukausia kestänyt esirukous Gottlieben Dittus nimisen riivatun naisen puolesta, sai aikaan sitä seuraavan herätyksen ihmeineen ja merkkeineen. Näistä tapahtumista voi lukea kirjasta The Awakening, One man's battle with darkness. Myös amerikkalaisen evankelistan Lester Sumrallin esirukous riivatun naisen, Clarita Villanuevan puolesta Manilassa, johti herätykseen ja maailmanlaajuiseen huomioon. Tapaus löytyy alla olevasta linkistä. 

http://www.youtube.com/watch?app=desktop&persist_app=1&v=SKwUui-ei7E

Paavalin, pakanoiden apostolin elämästä näemme kuinka hän näki esirukoillen vaivaa kansojen pelastumiseksi. Myös juutalaiset, hänen oma kansansa oli jatkuvasti hänen rukouksissa.

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Room. 10:1

Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni Ef. 3:1

Esirukous meidän rukouselämämme yhtenä osana on merkittävä avain Jumalan valtakunnan menestykselle kauttamme. Se saa meidät myös kasvamaan hengellisesti ja vie meidät unohtumattomiin seikkailuihin Herran kanssa.

Rukous

Siinä missä esirukous on anomista toisten ihmisten ja eri tilanteiden puolesta, voidaan Raamatusta löytää rukousta oman henkilökohtaisen elämän puolesta. Käytän siitä tässä yhteydessä vain sanaa "rukous". Ongelmana saattaa toisinaan olla se että ihminen on liian keskittynyt oman elämänsä vaikeuksiin, niin että hänen rukouksensa koostuu ainoastaman pyynnöistä lievittää näitä ahdistuksia. Silloin voimme ajatella suitsutusuhrin olevan epätasapainossa sillä esikuvan mukaan kaikkia ainesosia tulee löytyä myös meidän uhristamme. Kuitenkaan rukousten uhraamista oman elämän takia ei saa missään nimessä vähätellä.

Tutussa Isä meidän rukouksessa Jeesus opettaa meitä rukoilemaan näin. "ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme". Parannuksenteko. Se on aina kaiken Jumalan työn alku meidän elämässämme. Emme voi alkaa kasvamaan jollakin elämämme alueella jos emme ensin tunnusta syntiämme ja tee siitä parannusta. Katsotaan mitä Raamattu sanoo synnin tunnustamisen tärkeydestä.

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1. Joh. 1:8-9

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja  hylkää, se saa armon. San. 28:13

Daavidin mietevirsi. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut,  jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka  hengessä ei ole vilppiä! Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä  valituksestani. Ps. 32:1-3

Autuas se jonka rikokset ovat annettu anteeksi. Jumala haluaa meidän olevan siunattuja ja tietää että se on mahdotonta jos synti painaa elämäämme. Daavid oli kokenut kuinka paha olo hänelle tuli kun hän vaikeni synneistään Jumalan edessä. Lopulta hän sai kokea sen ihanan totuuden josta Johanneskin kirjoitti.

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä  sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi  minun syntivelkani. Sela. Ps. 32:5

Kun olemme vapaat synnistä, olemme myöskin vapaat vaeltamaan Jumalan tahdossa. Syntien tunnustamisen jälkeen, rukousten painopiste onkin siinä että eläisimme Jumalan tahdon todeksi, emme omaamme. Isä meidän rukous jatkaa.  "äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta". Mikä on kiusaus? Se on halu tehdä jokin asia eri tavalla kun mitä tiedämme Jumalan tahdon olevan. Raamattu sanoo ylimmäisestä papistamme seuraavaa.

niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan". Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Hebr. 5:6-7

Miltä kuolemalta Jeesus rukoili pelastuvansa? Missään tapauksessa ei voida puhua fyysisestä kuolemasta sillä sitähän varten hän maailmaan tuli. Kuolemaan syntisen puolesta. Annetaan Raamatun selittää itseään.

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; Room. 8:5-6

Lihan mieli on kuolema. Se mitä ihminen omasta lihallisesta tahdostaan haluaa, johtaa aina kuolemaan. Hengen mieltä seuraten, hedelmänä on aina elämä ja rauha. Jeesuksesta sanotaan.

Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi Hebr. 2:14

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hebr. 4:15

Jeesuksella oli ruumis ja sitä kautta hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin. Oli tilanteita joissa hänen oma tahtonsa ei sillä hetkellä ollut sama kuin Isän tahto. Getsemane on siitä äärimmäinen esimerkki kun hän rukoilee sanoen:

"Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun". Luuk. 22:42

Jeesus tiesi miten voittaa kiusaukset. Hän osasi rukoilla Jumalaa joka pelastaa meidät aina kuolemalta. Ja hän opetti sen myöskin opetuslapsilleen. Kun Jeesus oli Getsemanessa saanut voiton yli oman tahtonsa, hän tapasi opetuslapset nukkumasta. Silloin hän  antoi heille tärkeän opetuksen.

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko. Mark. 14:38

Ei Jeesus itsensä takia tätä sanonut ikäänkuin hän olisi tarvinnut opetuslasten rukouksia. Minkä hän voitti, sen hän voitti yksin ja pelasti ihmiskunnan synneistä. Herra tiesi että jokainen hänen seuraajiaan tulee olemaan samassa paikassa kuin hän. Valintojen edessä joissa vastakkain ovat henki ja liha. Jumalan tahto vastaan ihmisen oma tahto. Herra opetti että tästä tilanteesta ihminen selviää voittajana ainoastaan rukoilemalla Jumalaa ja saaden armon avuksi oikeaan aikaan.

Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hebr. 4:16

Katsotaan vielä mitä Jaakob kirjoittaa kiusauksista.

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, Jaak. 1:2

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! Jaak. 1:13

Kiusauksia ja koetuksia tulee elämässä eteen. Kukaan ei voi välttää niitä täysin. Ratkaisevaa onkin se riipummeko rukouksin kiinni Jumalan armossa? Nouseeko elämästäsi rukousuhri hänelle, joka voi pelastaa sinut omalta tahdoltasi ja sen tuomasta kuolemasta?

Jeesus opetti meitä rukoilemaan myöskin seuraavaa. "anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme". Rukouksessa tältä osin on kyse riippuvuus suhteesta. Eräässä vertauksessa Jeesus vertaakin rukoilijaa leskeen jolla ei ole auttajia. Leipä on ravintoa jota tarvitsemme elääksemme. Jeesus sanoo itsestään.

Minä olen elämän leipä. Joh. 6:48

Hänessä on leipä eli ravinto meidän hengelle, sielulle ja myöskin ruumiillemme. Hengellemme hän on Jumalan lihaksi tullut sana joka ravitsee ja vahvistaa sisäistä elämäämme. Sielullemme hän on virvoitus ja lohdutus kun sitä tarvitsemme. Hän on sielujemme paimen ja kaitsija. 

Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun  hyvyydellä. Ps. 107:9

Sillä minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun  minä ravitsen. Jer. 31:25

Hänessä myös ruumiimme ja elämämme tarpeet ovat turvatut.

Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Matt. 6:35

Ruumiin tarpeeksi voidaan lukea myöskin terveys. Kun Jumalan kansaan kuulumaton nainen etsi terveyttä ja vapautumista tyttärelleen, Jeesus sanoi hänelle.

Niin Jeesus sanoi hänelle: "Anna ensin lasten tulla ravituiksi; sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille". Mark. 7:27

Se että Jeesus kulki ympäri parantaen ja vapauttaen ihmisiä, oli itseasiassa lapsille kuuluva leipää. Lasten leipää. Hän on Jehova Rapha, Herra joka parantaa sinut.

Oli kyse sitten hengen, sielun tai ruumiin tarpeesta, odottaa Herra meidän kertovan ne hänelle ja turvautuvan häneen rukouksessa. Mistä siis on suitsutusuhrimme "rukouksen" ainesosa tehty? Se on tehty syntisen katumusrukouksesta, lihassaan heikon huudoista armollisen Jumalan puoleen sekä anomuksista jotta hän täyttäisi kaikki meidän tarpeemme sekä pitäisi meistä huolen.

Uuden liiton pappeina meidän on hyvä kysyä itseltämme kenelle me todellisuudessa uhraamme? Nouseeko elämästämme rukousuhri Herralle vai turvaammeko tämän ajan epäjumaliin? Onko luottamuksemme hänessä vai tämän maailman asioissa? Toivon ja rukoilen että alamme pikkuhiljaa käsittämään kuinka antautuneesta elämästä uuden liiton pappeudessa on kyse. Seuraavassa kirjoituksessa jatkan tämän aiheen loppuun.

Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista  hänen ahdistuksistansa. Ps. 34:7